Mietin töitäni tehdessä kaikkinaisia asioita. Vai olenko edes töissä,kotitöitä ei lasketa,eli mua on oikeus hävetä,koska en oo töissä. Niin aivan olen kotona-töissä-

Iskä on nyt paskakuskina ***,eli on töissä vai onko hänkään oikeissa töissä,kun on kierrätyskeskus,mutta kaikenkaikkiaan hommia riittää ihan sitä paskaa,myös muuttohommia sun muuta,eli häntä ei kenenkään tarvitse hävetä.

Häpeä.
Kalvava häpeän tunne.

Lapset joutuu hävetä työtöntä äitiään?
Joka opiskeli kuitenkin ammatin,mutta ei ole töitä.

Koulukiusaamisen kautta läheisen kiusaamaksi tulemiseen..

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä."

Onneksi on käsityöt joihin voi sitten upottaa pahaa oloa,mutta energiaa ei juurikaan ole enää ylimääräistä vaikka välillä sitä energiaa yrittää ehkä muitten takia puristaa.

Olis mukava jäädä aamulla sänkyyn makaamaan ja pelaamaan candya,se on niin rentouttavaa.

En tiedä miten saan vedettyä koko viikon taas kunnialla läpi ja missä kohtaa olen sunnuntaina. En välitä enää hyllyvistä läskeistä,kunhan sais olla hyvin mielin ja jatkaa matkaa.

Ketäpä kiinnostaa edes lukea mun tekstiä,kun on sanottu,että en ymmärrä tai halua ymmärtää,enkä osaa asiallisesti keskustella,joten nyt päätin "jutella" itsekseni ja itse ymmärrän hyvin tämän tekstin.


"Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen."

Valitus-tuttu sana/teko
Häpeä-tuttua
Syyllisyys-liian tuttua jo vuosikymmenten takaa
Sinisilmäisyys-liika luottavaisuus ihmisiin
Läheiset-en tiedä täysin keneen luottaa/kuka haluaa olla se läheinen
Ystävät- yksi johon taas voin luottaa
Lupaukset-tyhjää?
Anteeksi anto-petkutusta