Joskus ihmettelet, miksi sinun sallitaan tehdä erehdyksiä valinnoissasi, vaikka olit vilpittömästi halunnut tehdä tahtoni. Sanon siihen, ettei se ollut erehdys. Läksyjen oppimiseen ei ole helppoa tietä, ja tätä tarvittiin, jotta oppisit läksysi. Lupausta ei ole annettu sille, joka vaeltaa esteettömällä tiellä, vaan sille joka voittaa.

Jotta saisit pian rauhan, opi nopeasti läksysi. Voittaminen ei ole siinä, että voitat sinua vaivanneen henkilön, vaan siinä, että voitat tuon henkilön luonteessasi herättämän heikkouden ja huonouden.
"Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on".

 

Jatkan tähän kuitenkin yhä vaan:näin: "

Miten anteeksiantamattomuus
vaikuttaa jumalasuhteeseen?

Mutta entä jos kova, anteeksiantamaton mielenlaatu saa meissä vallan?  Laupeudettomuus tarkoittaa, että valitsemme sen, mikä on ihmisen mielen mukaista, ei Kristuksen. Anteeksiantamattomuudella, kiivaudella, katkeruudella ja vihalla ja muulla väärällä mielenlaadulla murehdutamme Pyhän Hengen, vaikka olisimmekin uskossa ja Jumalan lapsia. Meidän ja Taivaallisen Isän välille tulee jotakin, mitä ei ole selvitetty - samaan tapaan kuin jokin asia voi painaa maallisen isän ja lapsen välillä.

Ef. 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Jumalasuhteemme kärsii siitä, että asetumme toisten ihmisten tuomariksi, koska se merkitsee Jumalalle kuuluvan aseman ottamista. Asettuessemme Jumalan rooliin viemme Häneltä kunniaa. Toimimme Jumalan säätämystä vastaan, eikä siinä ole siunausta.

Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? Jaak. 4:12

Kun toimimme toisten tuomareina ja päätämme, ettemme päästä lähimmäistämme jostakin rikkomuksesta antamalla hänelle anteeksi, se kääntyy myös itseämme vastaan, koska itsekin olemme vajavaisia ja tavalla tai toisella syyllistymme samoihin tekoihin:

Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. (Room. 2:1.)"

Kopioituja