lauantai, 30. heinäkuu 2016

Oltiinko me erehdys?

EREHDYKSIÄ

Olen kilpesi. Maailman nuolet eivät voi sinua vahingoittaa. Tunnethan, miten sinun ja vihamielisen pilkan välissä on luja kilpi. Elätä tätä tunnetta, kunnes mikään ei kykene sisäistä rauhaasi rikkomaan. Silloin saat ihmeellisen voiton.

Joskus ihmettelet, miksi sinun sallitaan tehdä erehdyksiä valinnoissasi, vaikka olit vilpittömästi halunnut tehdä tahtoni. Sanon siihen, ettei se ollut erehdys. Läksyjen oppimiseen ei ole helppoa tietä, ja tätä tarvittiin, jotta oppisit läksysi. Lupausta ei ole annettu sille, joka vaeltaa esteettömällä tiellä, vaan sille joka voittaa.

Jotta saisit pian rauhan, opi nopeasti läksysi. Voittaminen ei ole siinä, että voitat sinua vaivanneen henkilön, vaan siinä, että voitat tuon henkilön luonteessasi herättämän heikkouden ja huonouden.
"Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on".

 

Jatkan tähän kuitenkin yhä vaan:näin: "

Miten anteeksiantamattomuus
vaikuttaa jumalasuhteeseen?

Mutta entä jos kova, anteeksiantamaton mielenlaatu saa meissä vallan?  Laupeudettomuus tarkoittaa, että valitsemme sen, mikä on ihmisen mielen mukaista, ei Kristuksen. Anteeksiantamattomuudella, kiivaudella, katkeruudella ja vihalla ja muulla väärällä mielenlaadulla murehdutamme Pyhän Hengen, vaikka olisimmekin uskossa ja Jumalan lapsia. Meidän ja Taivaallisen Isän välille tulee jotakin, mitä ei ole selvitetty - samaan tapaan kuin jokin asia voi painaa maallisen isän ja lapsen välillä.

Ef. 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Jumalasuhteemme kärsii siitä, että asetumme toisten ihmisten tuomariksi, koska se merkitsee Jumalalle kuuluvan aseman ottamista. Asettuessemme Jumalan rooliin viemme Häneltä kunniaa. Toimimme Jumalan säätämystä vastaan, eikä siinä ole siunausta.

Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? Jaak. 4:12

Kun toimimme toisten tuomareina ja päätämme, ettemme päästä lähimmäistämme jostakin rikkomuksesta antamalla hänelle anteeksi, se kääntyy myös itseämme vastaan, koska itsekin olemme vajavaisia ja tavalla tai toisella syyllistymme samoihin tekoihin:

Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. (Room. 2:1.)"

Kopioituja

perjantai, 29. heinäkuu 2016

Eipä kovin helpoa oo...

Elämä meidät hylänneellä "lapsella" kovin yrittää tuoda julki joka koloon kuinka auvoista ja kiitollista elämä hällä on..Miksi siis korostamaan,jos kaikki ok? 

Ainoa asia mikä tässä hänen missiossaan ottaa mua hermoon on se,että MITÄ PAHAA ISI ON TEHNYT?? Tai sisaret..???

Mulle voi vihoitella vaikka 24/7 ei se oo multa pois,koska mää tiedän mitä sana sanoo tästä.

 

MIKSI haluaa tulla yhteisiin juhliimme,JOS mikään ei merkkaa mitään!! MUN viesteihin ei vastata,jos kysyn isä juttua tai sanon,että pysyy sitten pois juhlista,KOSKA KUKAAN EI HÄLLE MERKKAA MITÄÄN!!!! Onko hassumpaa?

 

-Ei.

tiistai, 26. heinäkuu 2016

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

"Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti. Heille kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, että he ovat vanhempiamme."

Lapsena tämä helpommin näyttää toteutuvan,mutta miten on,kun lapsi kasvaakin aikuiseksi..Jatketaan...--)

 
" Käsky velvoittaa myös aikuisia kunnioittamaan vanhempiaan ja pitämään heistä huolta."
 
Jokainen ihminen tekee virheitä ja on heikko se ei tarkoita aina sitä,että vanhempi olisi jotenkin päästään vinksahtanut,jos toimii jollakin tavalla johonkin asiaan ,ehkä se on alkukantaista suojelua niitä aikuisiakin lapsia kohtaan,mutta ehkä niistä on vaikea sanoa suoraan ja joskus tulee ristiriitoja,jotka kestää jopa vuosia,jopa menee välit lopullisesti poikki vaikka vanhempi osaltaan yrittäisi sopia niin saattaa olla,että sen sun oman lapsesi elämä on jo sekaisin muista syistä ja sä äitinä tai isänä saat kaiken vihan päällesi..En tiedä miksi näin on,koska mulle tää on niin vierasta! En itse voisi koskaan hylätä vanhempiani,jotka ovat mulle elämän antaneet..Toki Jumala päättää kuka syntyy,mutta juu nou..Tästä voisi kirjoittaa toki enemmänkin,mutta kuumuus aiheuttaa pientä kitkaa iholla/pääkopassa.
 
"Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha. "
 
Tätä kuulee paljon,että eipä ne lapset enää muista,kun on se oma elämä,joopa joo! Viittaan taas kohtaan,jossa muistutan mistä oot tullut,eli kuka sulle elämän antoi ja hikipäässä kantoi vatsassaan!!
 
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”.
 
Tätä itse miettinyt,että mitä tuo lähinnä tarkoittaa ja millaista menestystä... Itse olen suht.normi köyhäläinen/työtön artesaanin tekele..Ehkä en nyt tätä sen kummemmin jää pohtimaan,mutta toki otan mieluusti kommentteja vastaan sun aivoituksistasi.
 
 
Syy miksi otin taas tän tyyppisen aiheen on se,että itellä on vaikea suhde tyttäreen vai onko mulla ees sitä tytärtä? Ehkä sitten ei,koska hän nyt on päättänyt mitä on. Taidan arvata ,että luet tämän,joten koita todellakin miettiä mitä menetät.
 
Hyvää hikistä kesää kaatopaikan löyhkästä=)
 

torstai, 14. heinäkuu 2016

Anteksi,että en...

kumarra ketään ihmistä. En kumarra enkä anele mitään se on varma. Miksi ihminen ottaa Jumalan paikan ja vaatii omia narsistisia tarpeitaan ja syyttelee kaikesta. Kuka heittikään ensimmäisen kiven? Ei kukaan Raamatun valossa,joten miksi ihmiset niitä kiviä heittelee. Sopiminen on mahdotonta eräänlaisen ihmisryhmän kanssa...Ehkä se on sitten vain heidän häpeä,sairaus tai narsismi...Jumala antoi kerran henkensä meidän puolesta ristillä ja jopa ryövärin armahti,mutta ihminen ei voi armahtaa/unohtaa...Noh,kyllä niitäkin ihmisiä on jotka toki armahtavat,jos nyt tätä sanaa voidaan tässä yhteydessä käyttää... Ihminen joka pystyy antamaan anteeksi/pyytämään on mun väitteeni mukaan itsensä kanssa suht sinut ja päässyt Jumalan silmissä hyvään valoon! En nyt meinaa,että ihminen olisi Jumalan vertainen millään muotoa vaikka hän omaksi kuvakseen meidät loi=) Näin koen nyt vain,että ihminen on aika julma ja kylmä sekä tunteeton ja arvaamaton! Jep! Minäkin olen/olin tai tulen olemaan vaiko miten se nyt menikään... Joka tapauksessa vuodatukseni aihe ja pipottamisen pointti on,että ketään ei tarvi nuoleskella,jos itse on osaltaan sopinut,joten harmonia itsensä kanssa kyllä vallitsee,mutta miten on ihmisen laita,joka kantaa sitä kivirekeä kuitenkin ja kaikesta huolimatta perässään? Tietoisesti tai alitajuisesti? Kyllä minä näin maallikkona sanon,että raskasta on. Onnittelen kuitenkin itseäni siltä osin,että empatiaa ja anteeksi antavaa mieltä löytyi. Kukkamekkoisin terveisin kaatopaikan hajusta:))Enkä välitä ees näistä virheistä:DD

perjantai, 18. maaliskuu 2016

Hyvää viikonloppua!

Elämänpolkua reunustaa,
monta kultapuuta.
Naurun käpyjä niistä saa,
ei iloon tarvita muuta.

 

Katsotaan saanko mitään tekstiä aikaan tässä joku päivä...Niskaa särkee,josko panadolia....

  • Henkilötiedot

    Kirjoituksia tunteista ja ehkä muutakin höpöhöpöä. Kirjoittajana en ole lahjakas ja virheitä on varmasti teksteissä=)